Kaihtin ja Ukkelin rälläystä

tiistai 28. helmikuuta 2017


Eilen iltapäivästä otin Ukon ja suunnattiin naapuriin hakemaan Kaihtia lenkille. Ukko oli mielissään päästessään omasta laumasta ainoana reissuun. Ensin köpöteltiin jäätä pitkin menemään ja Ukkeli sai touhottaa irti eestaas. Ennen tielle menoa laitoin sen kuitenkin liinaan ettei se pösötä menemään naapurin hevosaitaan ja niiden irti olevia koiria tapaamaan.



Kamera mulla oli tietenkin mukana että saan Kaihtista uusia kuvia pitkästä aikaa. Jostain syystä asetuksien ollessa samalla lailla kuin ennenkin on nämä kuvat todella rakeisia ja huonohkoja. Pari ihan ok mutta en yhtään ole tyytyväinen. Kyllähän niistä selvän saa, mutta kuitenkin. 


Ja niin minä mieleni pahoitin!

Kun saatiin Kaihti messiin suunnattiin uudelleen jäälle. Suunnitelmissa oli löysätä Kaihti irti rallittelemaan. Ukon laitoin liinaan 'varmuuden vuoksi' jos ne vaikka yhdessä keksivät häippästä. Mutta eihän ne edes yrittäneet. Tai lähinnä Kaihti ei edes yrittänyt kadota minnekkään. Vaikka Marjolla oli omat epäilyksensä että neiti karkaa mutta ei se ollut sen oloinenkaan että lähtisi kauaksi.





Hullu nainen, irti villoista!

Kaihti piti koko ajan hyvän huolen siitä missä sen omistaja kulkee. Kaukaisin reissu minkä Kaihti teki oli ehkä 20m rinki meidän ympäri. Korvatkin toimi oikein hyvin ja aina kutsusta tuli tykö niin lujaa kuin kintuistansa pääsi. Omatoimisesta luokse tulosta palkittiin kans hurjien kehujen kera.


Tuplakorvat.



Juoksujen alku ei ole enään kovin kaukana. Ukon mielestä Kaihti tuoksu melkoisen hyvälle ja neidon pisut sai alaleuankin jo väpättämään. Toivottavasti päästään pian hellustamaan!














Kuulumisia kaikilta

lauantai 25. helmikuuta 2017


Tämä postaus täyttyikin puhelin kuvista, yritin liittää puhelimesta myös video pätkää mutta en saanut sitä onnistumaan kun en ole niitä ladannut youtubeen. Noh, näillä mennään!


Hilpun kanssa on koetettu kotona reenailla vähän sivua ja seuraamista. Neiti on melko ahne niin sen kanssa hommat on olleet yllättävän helppoja. Itelle tarvitsisi vain enemmän oppia jotta tiedän että opetan näitä asioita koiralle oikein. Mie en ole koskaan ollut mikään toko ihminen tai muutenkaan mikään huippu kouluttaja, kunhan jokainen koira perus asiat on oppinut ja osaavat käyttäytyä, on se riittänyt.

Nyt on kuitenkin alkanut tuo Tokoilu jonnin verran kiinnostamaan niin yritetään sitä nyt opiskella sen mukaan mitä aika ja lompakon nyörit antaa myöten (lähinnä siihen muualla opin hakemiseen).


Hilpun kanssa käytiin keskiviikkona extempore ideana tokokurssilla tai enemminkin tunnilla. Toko ryhmään oli tullut peruutuspaikka ja mie sitten varasin sen. Otettiin Hilpun kanssa ihan perus juttuja, sivua, vähän seuraamista, paikalla oloa ja maahan menoa. Saatiin me lopuksi kokeilla tokohyppyäkin, kun se oli illan teema toisille koirakoille. Hauskaa oli ja paljon tuli taas uusia työkaluja omaan toimimiseen.

Olen myös varannut meille paikan huhtikuussa alkavaan möllitoko ryhmään.



Muutaman päivän on satanut taas lunta. Ukkoa se ei ole paljon haitannut. Lähinnä sitä on hieman haitannut viereisessä häkissä olevan Lihkkun juoksut. Onhan se hölmöä poika koiran mielestä kun ei hyvän tuoksuista typyä omaan häkkiin saa. Ukon lemppari paikaksi on jälleen muotoutunut tuo häkin nurkka jossa se on mahdollisimman lähellä tyttöjä, hih rassukka!


Mummo koiraa on selkä taas väliin vaivannut. Vähiin ollaan sitä hieroskeltu ja vähän venyteltykkin jotta olo helpottais. Lenkit ja irti olo selvästi helpottaa muoriskan oloa kun se saa mennä mitä vauhtia haluaa ja venytellä juuri silloin kuin siltä tuntuu, itsekin.



Kaihti rakentelee juoksujaan. Karvat alkaa olla neidissä melko vähänä, huomaa parhaiten ehkä tuosta takajalkojen karvan määrästä. Huonohko kuva, mutta näkee siitä jotain taas.

Ykkös uros ja vara kakkos uros on valittuna. Kunhan vain juoksut alkaisivat. Uroslista kävi jalostustoimikunnassa ja ne on ns. hyväksytty ja katottu ettei ole mitään isompia riskejä millekkään; kilppariin, epilepsiaan, kaihiin jne. Kaikki näyttää hyvältä. Kuitenkaan jalostustoimikunta ei voi virallisesti hyväksyä yhdistelmää nartun värin vuoksi, mikä on ollut alusta asti tiedossa. Mutta meille riittää kun tiedetään että sieltä päästäkin on tutkittu yhdistelmien terveystilanteet ja ne ovat varsin hyvät. Mahdollisia tulevia pentuja ei siis tulla myymään "jalostustoimikunnan hyväksymänä yhdistelmänä".



Shiroltakin saatiin kuva terveisiä. Vuoden ikäinen neitonen on edelleen kovin vaalea. Korvien pääly karva on beigeä ja hännän pää, sekä nykyisin myös silmän ympärykset.


Lemppari asento nukkua. Perus lappalainen ;)

Keväisen kelin riemua

tiistai 14. helmikuuta 2017


Eilen oli harvinainen päivä helmikuussa; plussa asteita ja aurinkoa. Yleensä tälläiset kelit lähentelee meitä vasta huhtikuussa. Räystäiltä tippui vesi ja aurinkokin hieman lämmitti.

Aamupäivän töiden jälkeen suuntasin koirien kanssa jäälle ennen iltanavettaan lähtöä. Kyllä oli koko porukalla taas hauskaa. Ylpein olen Ukon käyttäytymiseen jälleen. Se tuli kutsusta luokse heti eikä häippässy naapureihin vaikka niissä jokaisessa koirat haukkui pihalla. Ennen vanhaan se olisi painunut pää viidentenä jalkana kattomaan kuka haukkui mutta nyt se tuli kutsusta tykö kun näytti että vauhti kiihtyy liiaksi kohti naapurien rantaa. Hyvin maittoi leikki 'omien tyttöjen' kanssa.




Ukko on saanut kivasti massaa yllensä. Läski se ei missään nimessä ole, turkkia on hirveästi ja lihaksisto on kasvanut. Mahoton mörrikkä, en meinannu kynsien leikkuussa jaksaa pyörittää äijää ympäri lattialla :') 





Sekasorto on taattu kun koko porukka menee sinne ja tänne. Miehta tykkää painia Ukon kanssa, sillä ei mee hermot ja se jaksaa riehuttaa tuommosta 3v tytön ketkua josta ei virta lopu ihan heti.



Hilputtajan turkki on kasvanut ja paksuuntunut myös kovin. Tämäkään ei lihava ole vaikka tietyistä kuvakulmista niin voisi luulla. Hilpulle alkaa kalenteri täyttyä tulevista kevään näyttely päivistä. Suuntana olisi huhtikuussa ainakin Pellon ryhmis, ehkä Tervolakin.





Tänään vietellään ystävänpäivää. Näiden menoa ko katselee niin ei voi erehtyä mikä käsitys se ystävyys on.




Lihkku muka tuimana ja alla valloittava vanhan mummon lepposa hymy.


















Tänään iltapäivällä räpsästy itselaukaisevalla-hämärä-huono-kuva. Mummokoiran kanssa yhdeksäs yhteinen ystävänpäivä. <3 

 
Kuvat ottanut Krista Haataja. Ethän kopioi luvatta!
Ulkoasun tarjoaja Desinger blogs, muokkaukset Viivi 2017