Mitkä fiilikset

Apuva, apuva, mihin tämä aika rientää. Taas on päivitys jämähtänyt jonnekkin kivikaudelle hetkellisesti. Ensimmäisistä paimennuksistakaan en ole kerennyt kirjoittamaan, enkä taida kirjottaakkaan tarkemmin. Kaikki meni ekalla kenttä paimennuksella oikeinkin nappiin ja Ukon kanssa toimittiin varikko koirana. Joka kierroksella käytiin siis kentällä työskentelemässä mutta meidän työksi jäi lampaiden vaihtaminen etteivät samat lampaat käy liian väsyneiksi. Tämä oli ihan uutta mulle ja koiralle, mutta hyvin me siitä selvittiin. Paimennuksessa sillä kerralla oli mukana myös siskoni bc/ajokoira mix sekä Shiro.

Viime tiistaina suunnattiin Ukon kanssa ensimmäiselle vaelluspaimennukselle. Meillä on vetäjän kanssa ollut puheissa ja "tavoitteena" Ukon totaaliväsyttäminen jotta se ei kävisi niin ylikierroksilla koko ajan. Tällä kertaa se viimein onnistu. 7km Vaeltaminen porokämpälle yöpymään kolmen koirakon ja 29 lampaan kera.

Alkuun oli jokaisella koiralla (ukko, australianpaimenkoira uros sekä austaraliankoolie narttu) melko vauhti päällä ja lampaat liikku hirmu vauhdilla ekan kilometrin. Koirat rauhottui ja vauhti rauhoittui ja me ihmisetkin taidettiin rauhottua. Urokset tulivat tosi hyvin juttuun keskenään ja koolie touhusi töitä tohinalla koko ajan niien mukana.

Vaelluksen maasto on hyvin vaihtelevaa joka omalta osaltaan tekee siitä miehleistä. Onhan se toki muutenkin, minun mieleen. Ainakin saa oman pään nollattua ihan täysin kun kuljetaan mettässä ja saa seurata koirien työntekoa. Huippua.

Kyllä oli mahtavaa seurata kolmen koiran työskentelyä. Niin saumatonta yhteistyötä ei oo ihan hetkeen tullu nähtyä. Urokset passasivat tosi hyvin yksiin. Kolme eri rotua, tekevät niin erilailla töitä mutta silti hyvinkin samalla tapaa!

Aussin hakukaari oli hyvin laaja ja muutenkin voimakas uros käytti lampaille jonkin verran haukkua kaverina. Koolie hiton nopea kiertäjä joka käytti paljon haukkua. Ukko hieman erilainen lapinkoira jolla on hyvin vahva kiertäminen, käytti haukkua vasta kun joku lammas oikein junttasi liikkumattomaksi. Koirille oli täysin selvää kuka niistä toimii missäkin kohtaa laumaa. Ukon ollessa takana teki aussi töitä edessä ja koolie kierti lauman sivuilla. Aussin tullessa taakse siirtyi Ukko eteen töihin jne. Välillä koolie oli edessä ja toinen uroksista takana ja kolmas sai höntsäillä mettässä 'lepäilemässä'. Aivan uskomatonta, kuinka koirat sen tekee ja ittekseen vaihtelevat paikkojansa.

Vaelluksen tavoite täytettiin ja Ukko oli ensimmäistä kertaa koskaan illalla hyvin levollinen. Sen silmät olivat "rauhassa" eikä ne pyörineet ympyrää niinkuin hedelmäpeli. Mitä ne monesti tekee kun sen aivot rullaa liian lujaa. Tänä päivänäkin ilme on vielä kovin levollinen. Tätä me haettiin ja siihen päädyttiin. Aivan loistavaa, ei voi muuta sanoa.

Kuvia tältä reissulta ei ole muutakuin muutama kännykkä räpsy. Säätiedotukset uhkailivat kesämyrskyä joten kamera jäi ihan tietoisesti kotiin jotta sitä ei tarvitsisi suojailla ja piilotella sateelta "lisätyönä".